Salpalinjat ovat Suomen toisen maailmansodan aikaisia puolustuslinjoja, jotka rakennettiin torjumaan Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen. Salpalinjat olivat osa suurempaa puolustusjärjestelmää, joka ulottui Suomenlahdelta aina Laatokalle asti. Linjasto rakennettiin talvisodan jälkeen jatkosodan aikana 1940-luvun alussa.

Salpalinjat ovat yksi Suomen merkittävimmistä sotahistoriallisista kohteista. Linjastoa voidaan pitää yhtenä maailman merkittävimmistä puolustuslinjoista, joka on säilynyt käyttökelpoisessa kunnossa lähes kokonaisuudessaan.

Linjaston kokonaispituus oli noin 1 200 kilometriä, ja se muodosti monimutkaisen järjestelmän bunkkereita, juoksuhautoja ja muita sotilasrakennelmia. Salpalinjat rakennettiin kallioihin, metsiin ja järvien rannoille, ja ne olivat suunniteltu hidastamaan vihollisen hyökkäystä sekä suojaamaan siviiliväestöä.

Salpalinjat olivat valtava projekti, jonka rakentaminen vaati merkittäviä resursseja. Linjaston rakentamisessa käytettiin yli 350 000 työntekijää, joista suurin osa oli siviilejä. Salpalinjat valmistuivat nopeassa aikataulussa, sillä suurin osa linjaston rakentamisesta saatiin valmiiksi vuoden 1940 kevääseen mennessä.

Salpalinjat eivät kuitenkaan koskaan joutuneet käyttöön tarkoitettuun tarkoitukseensa, sillä Neuvostoliitto ei hyökännyt Suomeen jatkosodan aikana. Linjasto kuitenkin toimi merkittävänä psykologisena aseena, sillä se osoitti, että Suomi oli valmis puolustamaan itsenäisyyttään.

Nykyään Salpalinjat ovat tärkeä osa Suomen sotahistoriaa ja kiinnostava vierailukohde. Linjaston eri osia on säilytetty eri puolilla maata, ja niissä on nykyään museoita ja opastettuja kierroksia. Salpalinjat ovat myös suosittuja retkeily- ja ulkoilukohteita, sillä niiden monipuoliset rakennelmat ja kauniit maisemat tarjoavat paljon nähtävää ja koettavaa.