Tiedot kohteesta
Pälkäneen Nenäpäällä on sortokaudella 1906 pystytetty yksinkertainen muistomerkki. Paikalle on tehty nähtävyydeksi hirsivarustuksen rekonstruktio, mutta maastossa on yhä näkyvissä puolustuskaivantoja taistelun ajalta. Myös Kostian ylittävän 12-tien sillan pohjoispuolella molemmin puolin virtaa näkyy jäänteitä linnoitteista. Hiljaa virtaava Kostia oli taistelun aikaan vuonna 1713 vuolas ja vedenpinta nykyistä ylempänä.
Isovihan eli suuren Pohjan sodan aikaan 15 000 miehinen venäläisjoukko saapui Pälkäneelle 2. syyskuuta 1713 ja ryhtyi varustamaan suojakseen asemia Kostianvirran etelärannalle tykkitulen räiskyessä. Pohjoisrannalla 3 400 miehistä Pietari Suuren ruotsalaisjoukkoa johti suomalainen kenraali Carl Gustaf Armfelt vanhempi, joka sai estettyä venäläisjoukkojen etenimisen. Venäläiset hyökkäsivät uudelleen varhain aamulla sumuisen sään turvin Kostianvirran yli kolmessa eri kohdassa ja ylivoiman edessä jalkaväki ja ratsuväki vetäytyivät. Venäläiset seurasivat perässä ja olivat Tammerkoskella asti jo 7. lokakuuta.
Venäläiset aikalaiset pitivät Kostianvirtaa suuren Pohjan sodan ratkaisutaisteluna pohjoisessa. Monia Pietari Suuren saavutuksia kuvannut taiteilija A. F. Zubov teki taistelusta etsauksen, joissa näkyy Kostia ympäröivine järvineen ja taistelun kulku. Sama aihe toistuu P. H. Müllerin mitalissa. Taistelu oli tuohonastisista suurin Suomen maaperällä. Se poisti Ruotsin hyökkäysuhan Pietariin.
Lisää arvostelu